Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kriisikeskus Mobile Seinäjoki
Kauppakatu 15 C 14
60100 Seinäjoki

Puh. (06) 414 1256

mobile(at)kriisikeskussjk.fi

Työntekijöiden yhteystiedot

Asiakasvastaanotto avoinna (ajanvarauksella)
Ma - Pe klo 10.00 - 18.00
Su klo 10.00 - 18.00

2.1.2019 alkaen
Ma - Pe klo 8.00 - 18.00

Ajanvaraus

Ma - Pe klo 8.30 - 12.00
Puh. (06) 414 1256


Voit varata ajan myös sähköpostilla
mobile(at)kriisikeskussjk.fi

tai jätä

yhteydenottopyyntö



Valtakunnallinen kriisipuhelin
päivystää numerossa
01019 5202

Ma - Pe klo 9.00 - 07.00
La klo 15.00 - 07.00
Su klo 15.00 - 07.00

Seuraa meitä!

FacebookFacebook
Facebook


TwitterTwitter
Twitter

InstagramInstagram
Instagram

YouTubeYouTube
YouTube

 

Kriisin keskellä
ihminen tarvitsee muita.
On hyvä välttää eristäytymistä
ellei koe juuri sitä itselleen
parhaaksi selviytymistavaksi.

Kannattaa hakea epäröimättä apua
ammattiauttajilta ja vertaisryhmistä,
jos omat voimat eivät tunnu riittävän.

Kriisi

Ihmiset kohtaavat elämänsä varrella kriisejä. Kriisi on tilanne, jossa aiemmin opitut ongelmien ratkaisukeinot eivät toimi. Kriisi järkyttää elämän tasapainoa. Kriisi saattaa nostaa pintaan myös vaikeita asioita menneisyydestä; monia itsestään selviä asioita joutuu ehkä arvioimaan uudelleen.

Kriisi voi olla kehitys- eli elämänkriisi tai traumaattinen kriisi. Kehityskriisin voi aiheuttaa tapahtuma, joka kuuluu normaaliin elämään, mutta joka jostain syystä tuntuu ylivoimaiselta. Syitä voivat olla esimerkiksi lapsen syntymä, lasten muutto pois kotoa tai eläkkeelle jääminen. Elämän perusta voi järkkyä myös työttömyyden, sairauden tai avioeron vuoksi.

Traumaattisen kriisin syy on yleensä äkillinen ja yllättävä tapahtuma, johon ei ole voinut varautua: onnettomuus, vakava sairaus, läheisen äkillinen kuolema, itsemurha tai väkivallan kohteeksi joutuminen. Tapahtuma järkyttää, herättää pelkoa, vihaa, syyllisyyttä tai turvattomuutta. Voi olla vaikea keskittyä ja nukkua, keho voi reagoida tapahtuneeseen kipuina ja särkyinä. Voimakkaat tuntemukset ovat kuitenkin normaali tapa reagoida epänormaaliin tilanteeseen.

Omat voimat eivät aina riitä kriisistä selviytymiseen. Myös läheiset ihmiset voivat olla tapahtuneen johdosta hämmentyneitä ja poissa tolaltaan. Ei pidä epäröidä hakea ammattiapua ja vertaistukea. Kriisin synnyttämien ajatusten ja tuntemusten käsittely yhdessä muiden kanssa helpottaa ja auttaa jaksamaan sekä selviytymään eteenpäin.

Kriisin vaiheet

Kriisiprosessissa on erilaisia vaiheita, jotka useimmat kriisissä olevat kokevat. Kriisiprosessin eri vaiheet eivät välttämättä erotu selkeästi ja välillä kriisissä oleva voi palata vaiheesta toiseen.

Sokkivaihe tarkoittaa ensimmäisiä hetkiä järkyttävän tapahtuman jälkeen tai kun asiasta saadaan tieto. Sokkivaiheessa ihmiset käyttäytyvät hyvin yksilöllisesti. Jotkut huutavat ja itkevät, toiset lamaantuvat ja seuraavat sivusta ymmärtämättä tapahtunutta todeksi ja kolmannet näyttävät toimivan rauhallisesti ja tehokkaasti huolehtien välttämättömistä asioista. Sokkivaiheessa mieli ikään kuin suojautuu asioilta, joita se ei pysty vielä ottamaan vastaan, ja tiedostaa tapahtuneen vasta vähitellen todeksi.

Reaktiovaiheessa alkaa tapahtuneen käsittely ja sureminen, tapahtuneen merkitys tiedostetaan ja tunteet pääsevät esiin. Tunteet voivat olla tuskallisen voimakkaita. Mieliala voi ailahdella laidasta laitaan. Kriisissä oleva voi syyttää tapahtuneesta itseään tai muita, raivota ja vihata, olla itkuinen ja seuraavassa hetkessä helpottunut siitä, että elää. Olo voi olla levoton ja hajanainen, voi olla muisti- ja keskittymisvaikeuksia. Elämän merkityksen tunne voi kadota, voi masentua ja suhde itseen ja ympäristöön on koetuksella. Usein koko keho reagoi järkytykseen: vapisuttaa, sydän tykyttää, väsyttää, mutta uni ei tule, päätä särkee, ruokahalu on mennyt tai syö suruun.

Kriisin työstämisvaiheessa tapahtunutta käydään läpi ajattelemalla, muistelemalla, puhumalla, kirjoittamalla ja ehkä kirjallisuuden tai musiikin kautta. Monet kokevat tarvetta kertoa tapahtuneesta yhä uudelleen ja uudelleen. Tunteiden pukeminen sanoiksi, tapahtuneen tarkka kuvailu ja pohtiminen voivat edistää toipumista. Kriisiin liittyy surua ja luopumista. Vähitellen elämästä voi löytyä jälleen myönteisiä asioita, jotka kriisi peitti näkyvistä.

Uudelleen suuntautumisen vaiheessa ryhdytään rakentamaan uudelleen tulevaisuutta. Tapahtunut voi jäädä kuin arveksi, joka pysyy, mutta joka ei estä saamasta uutta otetta elämästä. Vähitellen uudet kiinnostuksen kohteet tulevat menetettyjen tilalle. Usko itseen palautuu ja uskallus elää vahvistuu. Voi antaa itselleen oikeuden iloita.

Selviytyminen

Vaikeiden kriisien läpikäyminen vaatii paljon fyysistä jaksamista ja henkisiä voimavaroja. Asioiden selvittely voi jäädä kesken, jos tuska kasvaa liian suureksi. Pahimman ahdistuksen aikana lääkehoito lääkärin ohjeiden mukaan voi auttaa eteenpäin, mutta pitkäaikainen lääkkeisiin tai päihteisiin pakeneminen voi siirtää kriisin käsittelyä ja lisätä ongelmia.

Sureminen ei edisty, jos vaikeat asiat kieltää tai torjuu. Kipeiden tunteiden käsittely on tarpeellista, jotta lohduttavat ja parantavat surun tunteet voisivat päästä esille.

Jokaisella on omat keinonsa selviytyä vaikeista elämäntapahtumista. Selviytymiskeinot muokkautuvat elämänkokemuksen ja persoonallisuuden mukaan. Selviytymistaitoja voi myös kehittää ja harjaannuttaa. Mitä useampia keinoja on käytössä, sitä joustavammin pystyy selviytymään erilaisissa tilanteissa.

Puhuminen auttaa. Kun kertoo muille, mitä on tapahtunut ja mitä tuntee, ajattelee ja pelkää, tuntemukset ja pelot saavat nimet ja niitä pystyy paremmin käsittelemään ja hallitsemaan. Asioista kannattaa puhua niiden oikeilla nimillä, jotta läheiset eivät arastelisi ottaa niitä esiin.

Muiden saman kokeneiden tapaaminen voi lohduttaa. Heidän on helpompi ymmärtää, miltä oikeasti tuntuu.

Tapahtumaan liittyvien tosiasioiden selvittäminen helpottaa.

Itkeminen helpottaa. Se on kehon luonnollinen tapa reagoida suruun ja järkytykseen.

Kirjoittaminen voi auttaa selviytymistä. Tapahtuneesta ja kaikista sen esiin nostamista tunteista ja ajatuksista voi pitää päiväkirjaa tai tuntemuksia voi purkaa kirjoittamalla tietyn aikaa useampana päivänä peräkkäin. Joillekin tunteiden ilmaisu voi olla luontevaa muulla tavoin, esimerkiksi piirtämällä, maalaamalla tai soittamalla.

On hyvä muistaa, että pelottavat ja omituisetkin ajatukset ja tunteet ovat normaaleja reaktioita epänormaaliin, traumaattiseen tapahtumaan.

Työntekoa ja opiskelua on hyvä jatkaa oman jaksamisen mukaan. Koska keskittyminen voi olla vaikeaa, on paras aloittaa rutiinitehtävistä. Tapahtuneesta kannattaa kertoa esimiehelle ja työtovereille, jotta he ymmärtäisivät.

Kriisi ja suru vievät voimia. Siksi on pidettävä huolta itsestä myös kriisin keskellä. On hyvä levätä ja ulkoilla riittävästi sekä syödä säännöllisesti kunnon ateriat. Kehon hyvinvointi edesauttaa myös mielen eheytymistä. Liiallista alkoholin käyttöä on syytä välttää.

Tapahtuma vaikuttaa myös läheisiin. Heidän ajatuksiaan ja tunteitaan on hyvä kuulla, vaikka joskus surun jakaminen juuri kaikkein läheisimpien kanssa on vaikeata.

Kriisin keskellä ihminen tarvitsee muita. On hyvä välttää eristäytymistä, ellei koe juuri yksinoloa itselleen parhaaksi selviytymistavaksi.

Kannattaa hakea epäröimättä apua ammattiauttajilta ja vertaisryhmistä, jos omat voimat eivät tunnu riittävän.

Teksti:
Suomen Mielenterveysseuran
SOS-kriisikeskuksen työryhmä

Toimittanut Päivi Liikamaa
Opasta saa lainata lähteen mainiten.